OHJAAJAN SANA – PYHÄN KIRJAN VARJO

Kansainvälisten yritysten toiminta eri puolilla maailmaa ihmisoikeuksia polkevissa maissa on kummastuttanut minua pitkään. Yritysten voitontavoittelun esteenä ei ole edes se, että diktatuurit häikäilemättömästi käyttävät yritysten tuoman propagandahyödyn hyväkseen. Diktatuurissa asuvat saadaan kokemaan propagandan avulla että yritykset ja niiden takana olevat valtiot tukevat vallassa olevaa hallintoa. Diktatuurit kehittävät siis kansainvälisten yritysten kautta suojan opposition ja toisinajattelijoiden edustajia vastaan ja estävät demokratisoitumisprosessin käynnistymisen.

Olin kuvaamassa dokumenttia Kiinassa ja Tiibetissä, kun näin kuinka Kiina niin sanotusti avautui ja kansainvälisten yritysten vyöry sinne alkoi. Useat yritykset perustelivat osanottonsa karkeasti ihmisoikeuksia polkevassa Kiinassa sillä, että he auttaisivat samalla Kiinaa demokratisoitumaan markkinatalouden kautta. Lopputulos kuitenkin puistattaa: yritykset ovat saaneet suunnattomat voittonsa ja samalla Kiina on lihotettu yhdeksi maailman johtavista valtioista, joka mm. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenyytensä avulla on päättämässä muiden maiden kohtalosta. Samalla Kiinan ihmisoikeus- ja sananvapaustilanne ei ole kuitenkaan parantunut ja voimistuneena Kiina on kärjistänyt yhä aggressiivisemmaksi mm. Tiibet- ja Taiwan-politiikkansa. Muun maailman kontrolli ja vaikutusmahdollisuudet Kiinan epäkohtia kohtaan on minimoitunut.

Kun kuulin Turkmenistanista ja kansainvälisten yritysten toiminnasta siellä, koin että ulottuvillani on aihe josta olen halunnut jo pitkään puhua. Diktaattorin Ruhnama-kirjan kautta yritysten häikäilemätön oman edun tavoittelu kuten myös Turkmenistanin hallinnon propaganda oli kerrottavissa ja myös todennettavissa. Absurdit kirjaan liittyvät käänteet antoivat erinomaisen alustan mikrotasosta makrotasoon ulottuvalle kertomukselle.

Öljyn ja kaasun astuessa kuvaan yritysten ja valtioiden toiminta muuttuu entistäkin häikäilemättömämmäksi. Myös yksittäisten ihmisten moraalin rajat laajenevat, kun tilaisuus esim. moraalin rajoja koittelevalle rikastumiselle tarjoutuu. Toimintamme harmaalla alueella kasvaa ja ihmisessä asuva puhtaus ja valkeus muuttuu mustemmaksi, mikäli emme tiedosta, kontroloi ja kyseenalaista ajatteluamme ja tekojemme aiheuttamia seurauksia.

Kunnianhimoisena yritysjohtajana olisin saattanut tehdä samat virheet kun Turkmenistanissa toimineet yritykset. Yritysten vakiintuneet toimintatavat muokkaavat myös moraaliamme ja helposti sokaistavat tekojen todellisilta ja kauaskantoisimmilta vaikutuksilta. Luomissamme olosuhteissa valtioista ja yrityksistä kasvaakin hirviöitä, mutta samalla muutumme hitaasti itsekin sellaisiksi. Vastuu on kaikilla: yhteisöillä, yrityksillä mutta myös yksilöillä. Elokuvantekijän vastuu on myös kertoa. Myös oman itsensä takia.